Miten meni noin niinku omasta mielestä?

No eipä se ihan putkeen menny, ne Valokarnevaalien kuvaamiset siis. Makasin viis tuntia jonkun ihme mahakivun takia kykenemättömänä liikkumaan siihen asti, kun aurinko oli jo kovaa vauhtia laskemassa. Olin suunnitellut, että oon jo reilusti ajoissa ennenkun aurinko laskee Linnanmäellä kattomassa paikkoja, mistä sit kuvailla laitteita ja ilotulitusta sun muuta.

No pääsin mestoille vasta noin kahdeksan aikoihin, maha vieläkin kipeänä ja koko puisto oli aivan täynnä porukkaa, hyvä että mahtu liikkumaan. :D Siinä oli sitten enää noin pari tuntia aikaa kuvata jotain viisasta ennen ilotulitusta ja puiston sulkeutumista, eikä mitään hajua ennakkoon, mitä kuvata. Toki siinä halus nauttia itse puistostakin, eikä vaan mennä pisteestä A pisteeseen B ja räpsiä kuvia ja siirtyä taas seuraavaan.

Vähäiseks jäi siis kuvat, enkä päässyt soveltamaan suunniteltuja tekniikoita sen pahemmin. Kaiken lisäksi puisto kuhisi muitakin kuvaajia (laitteen vieressä saattoi olla rivissä heppuja ottamassa jalkojen kanssa kuvia). Muutamia satunnaisia kuvia tuli toki otettua, mutta ei mitään viisasta, minkä voisin täällä julkasta. Toki se jäi harmittamaan.

Ilotulitus oli periaatteessa ainoa, mitä yritin enemmän kuvata, koska löysin paikan mihin asettaa kolmijalan. No siitä puiden välistä hätäsesti otettuina, eipä nekään kuvat onnistunut. Päätinkin sitten unohtaa koko kameran ja keskittyä nauttimaan mielummin meneillään olevasta hetkestä. Ja joskus se onkin parempi ratkaisu. Kaikkien hienojen hetkien todistaminen LCD-näytön takaa ei anna mahdollisuutta kokea täysin meneillään olevaa hetkeä, tästä hyvä esimerkki tämä kyseinen tarinani. Tänä kameroiden yltäkylläisyyden aikana, muistakaa siis myös nauttia itse hetkestä ja jättäkää joskus kamerat kokonaan taskuun!

-Elias

Kolmijalka ja yökuvaus

Ajattelin kirjoittaa hieman yökuvaamisesta ja mikä olisi parempi aika kuin puoli yksi yöllä. Kävin kuvaamassa  lähi"metsässä" alla näkyvän kuvan. Sain koululta lainaan kolmijalan, joka on melkeinpä välttämätön yökuvauksessa. Jos ei omista kolmijalkaa, ei hätää pystyt silti ottamaan yölläkin kuvia. Voit laittaa kamerasi mihin tahansa missä se pysyy paikallaan, esim kaide, roskis, mikä hyvänsä. Itse kuvasin kuun (viime postauksen viimeinen kuva) käyttämällä tuolia ja tyynyä parvekkeen kaidetta vasten. (huh mikä viritelmä) Kolmijalka antaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia, koska sen voi laittaa lähes mihin vaan. Yökuvat vaativat pitkiä valotusaikoja ja jossain määrin ISO-arvon säätelyä riippuen kohteesta. Koska on pimeää kennon täytyy ottaa fotoneita aka valoa vastaan kauemmin, jotta kuvaan tulisi tarpeeksi valoa. Täytyy ns. jättää valohana hetkeksi auki. ISO-arvo kannattaa säätää niin, että kuvassa on mahdollisimman vähän kohinaa, mutta kuitenkin tarpeeksi valoa. Niin ja salamaa ei tarvita.

 f/5 20" ISO 320

Jos taas haluaa tehdä jotain mielenkiintoista valolla voi esimerkiksi kuvata liikkuvia valoja. Autojen valojuovat esimerkiksi saavat aikaan näyttäviä kuvia vaikka moottoritietä kuvatessa. Valolla voi myös leikkiä itse. Ottamalla pitkällä valotusajalla pimeässä kuvia ja liikuttamalla valoa kameran edessä voi vaikka piirtää :D Siinä Aku Ankka.

f/8 1,6" ISO 100

Ajattelin käyttää ainakin näitä tekniikoita Sunnuntaina Linnanmäen Valokarnevaaleja kuvatessa. Kuvia siitä ensi kerralla. Hyvää yötä :)

-Elias

Tervetuloa valokuvausblogiini!

Valokuvaus on hieno harrastus. Sen avulla voi nähdä maailman aivan uusin silmin, näkökulmista, joista sitä ei ole aikaisemmin ehkä tajunnut tarkastella.

Itse aloitin valokuvauksen saatuani ensimmäisen älypuhelimeni. Valokuvaaminen ei siis vaadi kalliita kameroita ja muita oheislaitteita. Paras tapa aloittaa valokuvaaminen on mielestäni käyttämällä mitä tahansa, mitä käytettävissä sillä hetkellä on ja lisäämällä siihen hieman omaa luovuuttaan. Omat älypuhelinmallini, joilla aloitin, olivat Samsung Xcover (ei jeesus mikä peruna) ja Samsung Galaxy S2. Älypuhelinten yleistyessä myös palvelut, joihin ottamiaan valokuvia pystyi lataamaan yleistyi ja aloinkin käyttämään Instagramia. En kuitenkaan koskaan ollut kiinnostunut kuvaamaan selfieitä niin kuin moni muu. Luonnollisempi kameran suunta oli itsestäni poispäin, kohti asioita, jotka koin mielenkiintoisiksi.

 

Kuvattuani puhelimella useita vuosia, taustalla vaikutti kuitenkin jatkuvasti haave saada oma järjestelmäkamera. Tämä haave minulla oli ollut jo monen vuoden ajan. Halusin ottaa monipuolisempia ja tarkempia kuvia, kuin mitä älypuhelimella oli mahdollista ottaa. Lisäksi olin kyllästynyt puhelimien kuvausominaisuuksiin. Mainittakoon vielä, että puhelimieni kameroiden tarkennus ei ollut (eikä ole vieläkään) kovinkaan terässä pudoteltuani niitä lattialle useaan otteeseen. :D

Saatuani ensimmäisen järjestelmäkamerani noin vuosi sitten, on kuvaaminen ollut entistä mielenkiintoisempaa. Pyrin ottamaan mahdollisimman monipuolisia valokuvia, koska se pitää kuvaamisen mielenkiintoisena. Erilaisten perspektiivien, kohteiden ja tekniikoiden kanssa kikkailu laajentaa valokuvausvalikoimaa huomattavasti. Valokuvaamisen perusteita ja tekniikoita olen opiskellut netistä. En ole koskaan ottanut osaa esimerkiksi valokuvauskurssille, vaikka sellaiseenkin osallistuminen olisi mielenkiintoista.

Aloitettuani blogini vasta nyt, koin hyväksi ideaksi lisätä tähän kuvia, joita olen ottanut järjestelmäkamerallani sen omistamisen aikana. Toki niitä olisi enemmänkin, mutta kaikkien julkaiseminen yhteen postaukseen tuskin palvelee ketään.

 Seuraavat kirjoitukseni tulevat käsittelemään valokuvausta eri näkökulmista. Tulen käsittelemään esim. erilaisia tekniikoita, kuvauskohteita ja valokuvausta yleensäkin. Omistaessani tällä hetkellä vain yhden rungon ja objektiivin, en erilaisista laitteista ja varusteista kykene ihmeempiä kertomaan. Uskon kuitenkin, että useat aloittelevat valokuvaajat haluavatkin saada kaiken irti juuri omistamastaan kalustosta, sen takia keskityn enemmänkin kohteisiin ja tekniikoihin.

-Elias